Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Vinkkejä

Tässä vähän vinkkejä ja omakohtaisia kokemuksia keppareiden parista, toivottavasti hyödytte!

Kepparin hoito

Ennen ratsastusta harjaan hevosen huolella ja selvitän sen harjan varovasti sormin. Itse olen keräillyt kaiken maailman harjoja, jotka vähääkin muistuttavat oikeita hevosenhoitovälineitä, ja niitä onkin kertynyt jo ihan kunnioitettava kokoelma.

Jos kepparisi kangas likaantuu, sitä kannattaa yrittää putsata kostealla rätillä,  jossa on mietoa astianpesuaine-vesi seosta. Keppi yleisesti ottaen kestää vettä, joten sitä voi huoletta suihkutella kesällä vaikka vesiletkulla ja harjata karkealla harjalla tai pesusienellä. Heppa kannattaa tämän jälkeen kuitenkin jättää kuivumaan ulos ilmavaan ja lämpimään paikkaan, jotta keppi ei mene pilalle. Jos kepparissasi repsottaa jokin kohta, kuten silmä tai sauma, kannattaa se korjata heti, ettei vahinko leviäisi. Kun omissa kepruissani on jotain vikaa, laitan ne "sairaslomalle" kunnes vika on korjattu.

Oikeastaan kepparit pärjäävät hyvin ilman ruokaakin, mutta pidän niillä aina heinäverkossa heinää ja suolakiven tarjolla. Kun Blackien kangas nyplääntyi harjauksen puutteesta, syötin sille auringonkukan siemeniä pellavan siementen asemasta, ja heti parani karvan laatu;-)

Tallissani on myös lääkekaappi, jossa on kaiken maailman puteleita, sideharsoa, neulattomia lääkeruiskuja keppareille, sekä desinfiointiainetta ja laastareita ihan vain sen takia, että olen vähän turhankin hyvä itseni kolhimisessa.

Tallini asukeilla on aina olkia kuivikkeina karsinan pohjalla.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Ratsastuksen lajeja

Kouluratsastus on kaiken perusta ja sitä yleensä menen keppareilla eniten. Keppareiden kouluttaminen on palkitsevaa, ja kouluratsastuksessa hevosen luonne pääsee mielestäni parhaiten esiin. Myös erilaisten kouluohjelmien harjoitteleminen ja kehitteleminen on hyvää ajanvietettä, ja saattaapa niistä hyötyä oikeidenkin hevosten kanssa. Tästä linkistä löydät valmiita kouluohjelmia, kun klikkaat kohtaa "materiaalit" ja selailet vähän aikaa. Kouluratsastukseen kepparin kanssa sopii hyvin pelto, hiekka- tai ruohokenttä, tien pätkä tai ihan mikä tahansa tasainen ja pitävä alusta minkä satut löytämään.

Esteratsastus on mukavaa vaihtelua hevosille ja poneille, useimmat tekevät sitä mielellään. Myös vähän laiskemmankin pollen saa yleensä piristymään, jos sen antaa hypätä ennen koulutuntia muutaman pienen esteen. Esteiden kokoamisessa kannattaa käyttää luovuutta, mutta varsinkaan kiinteiden esteiden, kuten tukkien kanssa ei kannata ruveta ahnehtimaan, vaan hypätä omien taitojen rajoissa. Jumppasarjat ovat loistavaa treeniä hevoselle/ponille, jonka kuntoa halutaan kohottaa.

Maastoilu piristää sekä ratsua, että ratsastajaa, kun välillä saa katsoa muutakin kuin maneesin seinää. Mikään ei ole sen hauskempaa, kuin vauhdikas laukkapätkä tasaisella polulla tai muutama maastoeste innokkaan hevosen kanssa. Maastossa on myös hyvä tilaisuus harjoittaa maasta käsin työskentelyä hepoa riimusta taluttaen. Lyhyt maastolenkki sopii hyvin alku- tai loppuverryttelyksi kentällä pidettävän tunnin ohella. Hevosystäväsi varmasti arvostaa tätä!

Westernistä eli lännenratsastuksesta en tiedä paljoakaan, enkä ole koskaan kokeillut sitä oikeilla hevosilla, saatika sitten keppareilla, joten siitä kertomisen jätän osaavammille tahoille.

Raveja ja montéa voi mennä keppareillakin, tosin ensimmäiseen tarvitset jonkin sortin kärryviritelmän, joita en ole koskaan kokeillut valmistaa. Montéssa on ainakin mielestäni käytännössä samat säännöt kuin raveissa (tosin tietoni ovat puutteelliset, kun täällä päin ei yleensä sitä mennä...), mutta hevosta ei ajetakkaan takaa päin kärryistä, vaan ratsastetaan selästä kevyessä istunnassa. Se on hauska ja vauhdikas laji, johon tarvitset vain hyvää kuntoa ja siihen opetetun ratsun. Sekä ravit että monté ovat loistavaa ajanvietettä kavereiden kanssa ja soveltuvat myös heposen kuntotreeniksi.

Gymkhana  tarkoittaa ratsastusleikkejä, joista järjestetään nykyään oikeita kilpailujakin. Yleisesti ottaen ratsastusleikkeihin tarvitaan vähintäänkin neljä henkeä ratsuineen, mutta joitakin niistä voi treenata yksinäänkin. Henkilökohtaisesti ratsastusleikit ovat yksi suosikkilajini, koska niissä saa soveltaa ratsastustaitojaan ja kokea vauhdin huumaa. Ratsastusleikit ovat erityisen suosittuja Englannissa.

 

Muuta mukavaa

Uittoratsastus on kesäkuumalla ihanan virkistävää ja useimmat hevosetkin nauttivat siitä, osasta kuoriutuu oikeita vesipetoja. Kannattaa kuitenkin katsoa, että kepparin pää tai harja ei käy veden pinnan alapuolella, jälki ei silloin ole kovin kivaa...

Poniagility sopii nimestään huolimatta yhtä hyvin myös hevosille. Siinä hepoa liikutetaan riimun narusta radalla, jossa voi olla pieniä esteitä, tunneleita, pujottelua tollppien välistä tai vaikka rahisevan pressun päältä kävelemistä. Aluksi esteitä kannattaa harjoitella yksi kerrallaan ja antaa hevosen totutella niihin rauhassa. Jotkut ovat opettaneet hevosensa tekemään agilitytehtäviä vapaana, aivan kuten koiratkin. Parhaimmillaan poniagilyty kehittää ratsukon välistä suhdetta, lisää hevosen tottelevaisuutta ja totuttaa sitä erilaisiin uusiin asioihin.

Juoksutus on loistavaa liikuntaa kaikille hevosille ja poneille. Yleensä jos juoksutan jotain asukeistamme, pyydän kaverin juoksutusliinan toiseen päähän ja olen itse tavallaan hevosen jalat ympyrällä. Rooleja kannattaa vaihtaa jossain kohtaa, koska juoksutus on melko rankkaa liikuntaa! Jotkut laittavat esim. pyörivän työtuolin kentän keskelle ja juoksutusliinan siitä kiinni, jolloin voi itse mennä "hevoseksi", kun tuoli pyörii mukana. Itse en ole kokeillut kyseistä menetelmää mutta aikeissa olisi. Juoksutettaessa suuntaa pitäisi vaihtaa usein, noin viiden minuutin välein, eikä hyväkuntoistakaan hepoa saisi juoksuttaa puolta tuntia enemmän. Kepparin juoksuttamiseen tarvitset mielellään kapsonit, eli juoksutukseen tarkoitetut suitset sekä juoksutusliinan.

Näyttelyt ovat nykyään todella suosittuja, ehkä osin siksi, koska niissä saa ottaa mittaa muiden kanssa keppareiden laadusta ja autenttisuudesta. Jos vain mahdollista, voi tuomariksi pyytää jonkun mukavan ja kokeneen hevosalan ihmisen, jolloin saa "ammattimaisen" näkemyksen. Myös näyttelyharjoitukset ovat kivaa vaihtelua.

Keppareiden kanssa voi myös järjestää riehoja, talkoita, kisoja.......mitä isompi porukka, sen hauskempaa!

Tekemistä

Aina ei välttämättä huvita ratsastaa tai hääräillä tallissa, mutta tässä on keppareihin liittyviä asioita, joilla saan kotona ajan kulumaan.

Sukutaulujen tekemistä kokeilin joskus ja olihan se melko työlästä, mutta mielenkiintoista. Blackien sukutauluissa pääsin 1800-luvulle asti, eli keksin sille jotain emän emän emän emän emän emän...... isiä. Sukutauluihin kannattaa ottaa mallia vaikkapa Hippoksen hevosrekisteristä tai hevoslehdissä välillä ilmestyvistä sukutaulukoista, ja ei muuta kuin hepan historiaa kehittelemään. Jos sinulla on omat sivut ja haluat uuden kepparin, kannattaa pyytää jos saisit jonkun toisen tallin orin astumaan tammasi, jolloin varsalle tulee tavallaan aidot tiedot. Monet kasvattajat tosin edellyttävät, että myös tammallasi on jäljitettävä historia ja vähintään hyvä rotuleima tai näyttelytuloksia.

Nettisivut ovat varmasti jotain, mihin saa aikaa uppoamaan loputtomasti. Vanhempasi tuskin ilahtuvat, jos saavat tietää, että olet laittanut nettisivut pystyyn ilman lupaa, joten sen pyytämistä suosittelen lämpimästi. Äitini käytännössä tarkistaa kaiken, mitä latailen sivuille ja vaikka aluksi vastustin sitä voimakkaasti, olen nyt huomannut, että se on ihan hyvä asia turvallisuuden kannalta.

Näyttelyjä voi järjestää myös netissä, vaikkapa Suomen Keppihevosfoorumilla. Nettinäyttelyissä arviointi suoritetaan kuvien perusteella, joten niiden laatuun kannattaa panostaa.

CSS-koodi (c) Etwal www.etwal.suntuubi.com Muu ulkka (c) Nepsutin, kht Käpälämäki
©2017 Ratsutila Hepokatti - suntuubi.com